Koskeljärvi

Koskeljärvi on kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Se on myös tärkeä virkistyskohde, jonne voi pistäytyä vaikkapa tarkkailemaan lintuja. Koskeljärvi on Lounais-Suomen suurin mökitön järvi. Koskeljärven alue edustaa perinteistä suomalaista järviympäristöä, koska sen rannat ovat asumattomia ja melko luonnontilaisia. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon monipuolisen linnustonsa ja suojeltavien luontotyyppiensä ansiosta. Natura-alueeseen kuuluvat myös Koskeljärven länsipuolella oleva Vaaljärvi sekä eteläpuolella sijaitseva Kortesuo. Koskeljärvi on matala, sillä sen keskisyvyys on vain metri. Lintuvedeksi Koskeljärvi on varsin karu, mutta järven eteläpää edustaa tyypillistä, umpeen kasvavaa, rantaluhtien ja ruovikoiden reunustamaa lintujärveä. Järven tilan parantamiseksi sen keskivedenpinnan tasoa nostettiin 30 cm vuonna 1991. Koskeljärven ympäristössä on EU:n luontodirektiivissä mainittuja tärkeitä luontotyyppejä. Itse Koskeljärvi edustaa suojeltavaa, luontaisesti ravinteista järveä. Muita suojeltavia luontotyyppejä alueella ovat mm. alueen keidassuot ja puustoiset suot. Järven alueen nisäkäslajistoon kuuluvat liito-orava ja saukko.

Alueella on kaksi lintutornia, jotka sijaitsevat Koskeljärven Latosaaressa ja Vaaljärven luoteisrannalla. Koskeljärvellä pesii tuoreimman linnustoselvityksen (2002) mukaan 11 vesilintulajia, joiden yhteisparimäärä on noin 340. Esimerkiksi kuikkia pesii alueella seitsemän paria. Alueen pesimälinnustoon kuuluu monia lintuvesien arvolajeja, kuten ruskosuohaukka. Järven rantaluhdille kätkeytyy kurkia vuosittain toistakymmentä paria. Myös kaulushaikara on pesinyt järvellä miltei vuosittain viime vuosikymmenen alusta alkaen. Järven eteläosa on keväisin tärkeä joutsenten ja hanhien levähdysalue. Koskeljärven alue ei ole pelkästään kosteikkolintujen koti. Järveä ympäröivissä kangasmetsissä, lehtipuuvaltaisissa rantametsissä, järeissä kuusikoissa ja soilla asuu niin ikään monipuolinen linnusto ja muu eliöstö. Alueella pesii mm. pikkutikka, harmaapäätikka ja pyrstötiainen. Myös varpuspöllö ja pohjantikka kuuluvat pesimälinnustoon.

Reitti on pituudeltaan noin 15 km ja kierrämme melkein koko järven ympäri. Matkalla pidämme tauon paistaen makkaraa ja eväitä syöden.