Merikarvianjoki

Alkuosaltaan reitti kulkee metsän keskellä ja keskiosaltaan viljelysmaiden halki. Loppuosalla joki virtaa Merikarvian keskustan läpi. Aivan lopussa saavutaan jokisuistoon.

Paras melonta-aika on runsaan veden aikana alkukesästä ja syksyllä. Isojärven Kurikanniskan vedenjuoksutuksista riippuen joki voi ajoittain olla joidenkin koskiosuuksien osalta melko vähävetinen. Joki on aikoinaan perattu. Siinä on 1990-luvulla tehty kalataloudellisia kunnostuksia; mm. koskipaikkoja on uudelleen "kivetty" vesipinta-alan lisäämiseksi. Kunnostukset eivät estä koskien laskemista kanootilla, mutta osittain kylläkin hankaloittavat sitä.

Joki on suosittu virkistyskalastuspaikka. Kalastajia varten on rakennettu taukopaikkoja, joita voivat myös melojat käyttää. Taukopaikkojen varustusta ollaan koko ajan parantamassa. Tuorijoki on melottavissa vain kevättulvien aikana.

Isojärveltä tultaessa rannalle pääsee helposti Kurikanniskan säännöstelypadon oikealla puolella olevalta uimarannalta. Padon alapuolelle oikealle rannalle on tehty luiska, mistä vesillepääsy on helppoa.

Kurikanniskan padon ja Lankosken välinen, noin neljän kilometrin pituinen jokiosuus on kokonaan perattu eikä siinä ole tehty kalataloudellisia kunnostuksia. Jokiosuus kulkee suurimmaksi osaksi metsien halki. Sen rannoilla on usean metrin korkuiset maavallit perkauksen seurauksena.

Lankoskelle tultaessa kannattaa rantautua ennen koskea oikealle rannalle ennen kalaporrasta, josta kanootit on helppo nostaa rannalle. Lankoski on ehkä osuuden paras aloituspaikka, sillä siellä on hyvät palvelut sekä parkkipaikat valtatie 8 palvelualueella. Alueella on myös kalastajia varten rakennettu laavu ja tulentekopaikka voimalaitokselle vievän tien varressa. Lankoski soveltuu erinomaisesti monipuolisten koskimelonta-mahdollisuuksiensa ja palveluidensa puolesta vaikka päivänkin koskiseikkailulle.

Lankosken kokonaispituus on noin 1000 m ja pudotuskorkeus 14 m. Lankoskella on kaunis, kuusikkovaltainen koskenreunuslehto, jonka kasvillisuus on erikoista ja osittain ainutlaatuista. Siellä on esim. pähkinäpensaan, vaahteran ja sinivuokon pohjoisraja länsirannikolla. Lankosken lehtoalue on kooltaan noin 5 ha ja perustettu luonnonsuojelualueeksi lääninhallituksen päätöksellä 1997. Siellä tulee käyttäytyä asian vaatimalla tavalla.

Lankoskessa on voimalaitospato uoman vasemmassa reunassa. Koski on kalataloudellisesti kunnostettu ja siihen on rakennettu kalaporras. Koski on laskettavissa kaikilla vesitilanteilla ja reittivaihtoehtoja on useita.

Kokemattomat melojat voivat aloittaa retken kosken alapuolelta. Kanootit voi kuljettaa oikeanpuoleisen haaran keskipaikkeille, josta pääsee hyvin uomaan.

Lankosken jälkeen joki virtailee noin viisi kilometriä viljelysalueiden halki, kunnes siihen yhtyy Tuorijoki oikealta. Tuorijoki on melottavissa vain kevätvesien aikana. Kaikki sen kosket ovat laskettavissa, mutta joki vaatii uoman kapeuden takia hyvää kanootinkäsittelyätaitoa.

Tuorijoen suusta noin kilometrin päässä saavutaan Puukoskelle, joka käsittää oikeastaan kolme erillistä koskipaikkaa. Puukoski on kunnostettu kalastusta varten, mutta se on laskettavissa ja mahdollisia laskureittejä on useita. Koskijakson kokonaispituus on noin 500 m ja putouskorkeutta on noin 2 m. Puukoski on kalastajien suosima alue, jonne pääsee autolla. Kanootit on myös helppoa laskea veteen. Puukosken niskalta noin sata metriä ylävirtaan on taukopaikka, missä on laavu ja nuotiopaikka sekä parkkipaikka autoille. Alueen välittömässä läheisyydessä on myös vuokrattavia mökkejä.

Seuraavat 2.5 kilometriä joki kulkee välillä peltojen ja välillä metsien ympäröimänä kunnes saavutaan Stäävit-Vaadit-koskijaksolle, jonka rannoilla on runsaasti loma-asutusta Stäävitkoski on sillan yläpuoleinen koski mutkasuvantoon asti. Vaaditkoski alkaa suvannon jälkeen ja jatkuu noin 300 metriä sillasta alaspäin. Koko koskijakson pituus on noin 900 m ja putouskorkeutta on yli 3 metriä. Koski on loiva eli helposti laskettavissa mistä kohtaa tahansa.

Vaaditkosken jälkeen joki kulkee noin 3.5 km metsämaiden halki ennen kuin saavutaan Kolssengin kohdalle, missä joki haarautuu. Oikeanpuoleisessa haarassa noin 0.5 km päässä on Holmankoski ja vasemmassa Myllykoski. Myllykoskea ei voi laskea koska se on erittäin jyrkkä ja kivinen.

Holmankosken pituus on noin 650 m ja putouskorkeus 4.5 m. Kosken yläosassa vasemmalla puolella on saha, jonka kohdalla on ajoittain suljettu neulapato. Koski on laskettavissa kunhan kiertää padon. Etukäteistarkastus on kuitenkin tehtävä. Sahakosken alapuolella on rantautumispaikka valmisteilla. Kosket sijaitsevat aivan Merikarvian keskustassa ja niiden rannoilla on runsaasti asutusta.

Tästä eteenpäin joki virtailee pääosin peltojen ympäröimänä vajaat 5 km kunnes saavutaan kasvistoltaan mielenkiintoiseen Merikarvianjoen suistoon. Hyvä lopetuspaikka on esimerkiksi Meritieltä kääntyvän Luotokulmantien alkupäässä Salmelan sillan alapuolella oikealla. Rannassa on parkkipaikka, nuotiopaikka ym.

Toinen hyvä rantautumispaikka on Rantatien läheisyydessä Alakylässä uoman vasemmalla rannalla, missä joki kääntyy oikealle kohti merta. Retkeä voi myös jatkaa Syylöönstrikkaa ja Kuuskerinsunttia myöten merelle. Kun on melottu noin 7 km rannikon tuntumassa Luotokulman sivuitse pohjoiseen Mellanouransuntin kautta, saavutaan Brändöön saarelle, jossa on leirintäalue palveluineen.